Velhot

Velhotaikuus on kenen tahansa opiskeltavissa, sillä vuosisatojen aikana eläneet velhot ovat dokumentoineet sen toimintaperiaatteet tarkasti. Niiden määrä, jotka pääsevät helppoja pikkutemppuja pidemmälle, on kuitenkin rajoitetumpi, sillä loitsiminen vaatii älykkyyttä, itsekuria ja mielenvoimaa.

Järjestäytyneissä yhteisöissä ja kaupungeissa tunnetaan huolimattoman velhotaikuuden vaarat. Tämän vuoksi velhoilta vaaditaan ammatinharjoittamiseen lisenssi. Velholuvat ovat useimmissa paikoissa melkoisen kalliita, ja vaativat tiettyjen testien läpäisemistä. Parhaat velhot työllistyvät hallintoon, suojelutehtäviin tai rikkaiden yksityishenkilöiden avustajiksi. Ilman lupia velhotaikuuden käyttäjiä kutsutaan pimeiksi velhoiksi. Heidän täytyy pitää tarkkaa huolta siitä, etteivät jää kiinni viranomaisille, sillä rangaistukset ovat tuntuvia. Paikasta riippuen laitonta velhoutta rangaistaan suurilla sakoilla, vankeudella, vaiennuksella tai jopa kuolemanrangaistuksella. Vaiennus on menetelmä, jossa henkilöltä leikataan kieli ja katkaistaan sormet, jotta hän ei kykene enää loitsimaan. Pimeät velhot näyttelevät kuitenkin tärkeää roolia yhteisöissä, sillä heidän palvelunsa ovat saatavilla alemmillekin yhteiskuntaluokille, toisin kuin virallisten velhojen.

Sen lisäksi, että loitsut voidaan jaotella kategorioihin niiden vaikutuksien mukaan, myös velhoja voidaan kategorisoida heidän metodiensa perusteella.

• Magus Natura: ympäristöä painottavat velhot ymmärtävät, että taikuus on sen manipuloimista. He pitävät tarkkaa huolta loitsukammioidensa järjestyksestä ja oikeanlaisten symbolisten esineiden esillepanosta.
• Magus Adfectus: tunnekeskittyneet velhot kanavoivat voimansa tunnetilojen kautta, ja käyttävät paljon aikaa harjoitellakseen tiettyjen tunteiden ja sisäisten roolien esilletuomista tietoisesti.
• Magus Dicturus: nimien voimaa hyödyntävät velhot kiinnittävät erityistä huomiota loitsujen lausumiseen, puhetaitoon ja olentojen manipuloimiseen tosinimien kautta.
• Magus Forma: liikkeen ja muotojen kautta taikuuden manifestointi on koulukunta, jossa harjoitellaan riimujen täydellistä piirtoa kyllästymiseen asti. Magus Forma on tärkein esineiden lumooja.
• Magus Sententia: mielenlujuuteen ja itsekehitykseen keskittyvä koulukunta. Heidät tunnetaan tiukoista valintakriteereistä ja lähes kulttimaisesta hierarkiasta, mutta toisaalta heidän huhutaan kykenevän sellaisiin voimannäytöksiin, joihin muilla lähestymistavoilla ei voi päästä.
• Magus Nexus: velhoja, jotka uskovat, että onnistuneeseen loitsuun vaaditaan onnistunut yhteys kohteeseen. He keskittyvät lähinnä sellaiseen taikuuteen, joka manipuloi tai vahvistaa muita henkilöitä tai velhoa itsessään. Heille tärkeän loitsun tekemistä voi edeltää pitkäkin soluttautuminen kohteen lähipiiriin ja hänen opiskelu.

Historiankirjat ovat ristiriitaisia siitä, mistä velhotaikuus lähti liikkeelle, mutta kaikki ovat yhtä mieltä sen vanhuudesta. Luontotaikuus on taikuuden lajeista vanhin, mutta harvat säilyneet tekstit viittaavat siihen, että yksittäiset kokeilunhaluiset henkilöt tutkivat magian luonnetta samaan aikaan luontotaikuuden levitessä. Velhotaikuus oli pitkään juuri yksittäisten nerojen osaamisaluetta, mutta yhteiskuntien järjestäytyessä ja kansojen sivistyessä velhotaikuus alkoi syrjäyttää pakanallisina pidettyjä traditioita. Ajan myötä velhotaikuudesta tuli ainoa oikeana pidetty taikuuden laji: luontotaikuuden harjoittajat ovat nykyään yhteiskunnan ulkopuolella eläviä pakanoita, uskontaikuus on yhä harvinaista, ja manausta pidetään helppona, riskialttiina ja kannattamattomana oikoreittinä taikavoimiin.