Kouluttautuneille velhoille riimukuvioiden käyttö on arkipäivää loitsimisessa, mutta myös tavallinen kansa on omaksunut ne suojaaviin uskomuksiinsa.
Suojariimu tehdään tyypillisesti asumuksen oveen tai suojattavan henkilön niskaan. Piirtämisessä käytetään maalia, jonka sekaan on murskattu kuivattuja yrttejä. Oikea aika suojaukselle vaihtelee kulttuureittain: pohjoisessa tavataan tehdä suojaus auringon polttaessa kuumimmillaan, kun taas etelässä suositaan ilta- tai aamuhämärää. Myös maalin värillä on merkitystä suojariimun piirrossa.
| Nimi | Kasvupaikka | Torjuttava | Väri |
|---|---|---|---|
| Anisruoho | Kolkonsaaret, Kruunulakeus | hirviöt | vihreä |
| Belladonna | Unohduksen metsät, eteläinen Domatiya | kiroukset | violetti |
| Happomarja | Kaikkialla | elementaalit | musta |
| Isohirvenjuuri | Kaikkialla | keijut | punainen |
| Kataja | Kaikkialla | epäkuolleet | valkoinen |
| Laakeripuu | Kolkonsaaret | henget | sininen |
| Nokkonen | Kaikkialla Jäävalaa lukuunottamatta | limat | keltainen |
| Ruusu | Domatiya | demonit | harmaa |
Pienien suojariimujen kansanomainen käyttö levisi jossain vaiheessa oman omaisuuden ja perheen suojelusta myös laajemman yhteisön suojeluun. Kylissä oli tapana tehdä salaa pieniä suojariimuja muiden asumuksiin ystävyyden eleenä. Jossain vaiheessa tämä perinne otti synkemmän käänteen, ja riimuja alettiin piirtää myös pahassa tarkoituksessa: herjaavia, huonoa onnea kutsuvia merkkejä, joiden toivottiin tuovan ikävyyksiä vihollisen niskaan. Tätä nykyä kaikenlaisten riimujen piirtäminen toisen omaisuuteen on laitonta lähes kaikkialla, mutta niiden käytön suitsiminen on paikoin huonosti onnistunutta.