Nykymaailmassa enää harvassa paikassa heille sytytetään rukousroihuja ja ripustetaan jäniksenpäitä uhreiksi, mutta silti seelathanilla on yhä intohimoisia palvojia. Haltioiden uskonnon sanotaan tulevan aivan maailman alkuajoilta asti, ja sen jumalat ovat pysyneet melko samanlaisina, vaikka maailma ja uskovaiset ovat muuttuneet aikojen saatossa. Nykyään seelathania palvotaan lähinnä Unohduksen metsissä ja muilla syrjäseuduilla. Sillä on paheksuttu ja jopa kielletty asema useissa ihmisyhteiskunnissa, mutta syrjityt ja mystikot pitävät sen perinteitä yllä sivistyksen laitamilla.
Seelathaniin kuuluu kaksi koulukuntaa: yhden jumalan oppilaat ja vaihtelijat. Yleensä seelathaniin syventyvät valitsevat vain yhden jumalan jota seurata. Arkisemmin jumalia kunnioittavat taas eivät ota suosikkia, vaan osoittavat kunnioitusta sille jumalalle, joka pystyy parhaiten auttamaan siinä tilanteessa.
Perinteen ja legendojen pitäminen elossa kuuluu olennaisesti seelathaniin. Jumalten seikkailuista ja suhteista on lukuisia tarinoita, joita kerrotaan vuodenkiertoon liittyvien juhlapäivien aikana. Suhde jumaliin on seelathanissa melko läheinen: jumalia pidetään pikemminkin kaukaisina esivanhempina ja etäisinä ystävinä kuin myyttisinä ja käsittämättöminä entiteetteinä.
Seelathanin parissa ei ole seurakuntia tai johtavia pappeja, vaan uskonto on henkilökohtainen asia. Opastusta uskon asioissa voi kuitenkin antaa vain saman jumalan seuraamiseen perehtynyt jäsen.